keskiviikko 3. helmikuuta 2016

5,4,3,2,1 VETO!

Nyt on muutamat valjakkotreenit takana ja hyvin se Lysti vetää! Kolme eri kuskia on koiralla treeneissä tähän asti ollut ja kaikilta on tullut hyvää palautetta sen vetämisestä. On kuulemma tasainen veto, innokas koira, eikä välitä muista koirista, vaikka ladulla sattuisikin jotain. Erittäin lupaavalta siis vaikuttaa. 

Jatketaan treeneissä käyntiä niin kauan kunnes seuraava lapsi päättää syntyä. Senkin jälkeen toivottavasti päästäisiin vielä loppukaudelle mukaan. Tai edes Lysti pääsisi. Harjoituskisatkin olisi maaliskuussa, mutta ne taitavat tulla vähän turhan äkkiä vielä tälle talvelle. 

Saan olla hurjan kiitollinen siitä, että Lystille on riittänyt juoksijoita ja hiihtäjiä, kun oma tila ei sitä salli. Vetohiihto on ehdottomasti Lystin laji.:)

Arkitottelevaisuus -kurssilla ei ole ollut ongelmia. Suurin hyöty meille tuosta kurssista tulee ehkä luoksepäästävyyden harjoittelussa. Lysti kun ei käskyn alla mielellään päästäisi ketään muuta siihen lähelle ja kokeissa taas tuomari tietenkin täytyy päästää kättelemään ilman pöhinöitä.

Näillä rutiineilla jatketaan.

lauantai 9. tammikuuta 2016

Koontia

Blogin päivittäminen on jäänyt sikseen lähinnä siksi, että olisin halunnut laittaa kuvia mukaan päivityksiin. Tämän suhteen on kuitenkin ollut teknisiä ongelmia, joten en ole saanut aikaiseksi kuvattomia tekstejä laittaa. Nyt päätin kuitenkin hieman koota, mitä kesän ja syksyn aikana on Lystin elämässä tapahtunut. Mainittakoon nyt ensimmäisenä, että rakas koiramme täytti kesäkuussa 3 -vuotta. Tuo ikä toi mukanaan hämmentävää kypsyyttä kotioloihin ja muutenkin aikuisemman koiran. Niin hyvässä kuin pahassa.

Peltojälkitavoitteet eivät aivan toteutuneet, vaikka FH:ta kohti edelleen mennään ja edistystä tuli kesän aikana varsin mukavasti. Näyttelyihin emme ehtineet. Haluan käydä jonkilaisessa näyttelykoulutuksessa ennen seuraavia näytelmiä, eikä siihen viime kesänä riittänyt aika.

Valeraskaus

Lysti on tarkka tyttö pitämään valeraskauden aina kun yhdeksän viikkoa juoksuista on kulunut.
Meidän koiralla oireita ovat olleet seuraavat:

- Vaihteleva syömättömyys
- Vinkulelun hoivaaminen
- Nisien turpoaminen
- Huomionkipeys

Valeraskaus ei ole aiheuttanut Lystin treenikäyttäytymisessä ongelmia. Töitä se tekee aivan yhtä kovalla tarmolla kuin normaalioloissakin. Myöskään liikunnantarve tai -halu ei pienene lainkaan. Leluja se ei muuten ole hoivannut, mutta yksi vinkulelu sai sen hoivavietin ylikierroksille. Heitin lelun sittemmin roskiin, kun se tuntui aiheuttavan turhaa stressiä koiralle. Ruokahaluttomuuteen liittyi välillä myös ruokien oksentelu.

Uusin piirre edellisessä valeraskaudessa oli tuo huomionkipeys, joka ilmeni eniten ikävä kyllä öisin. Lysti tassutteli makuuhuoneen ovelle ja aloitti huokailun ja vinkumisen. Luulin ensin, että sillä on maha sekaisin, koska yleensä yövinkumiset ovat tarkoittaneet sitä, että sen tarvitsee päästä ulos. Ulos mentyämme tyttö ei kuitenkaan tehnyt kuin surkean pienen pissin ja muuten keskittyi haistelemaan nurmikkoa ja vahtimaan jäniksiä. Seuraavan kerran vinkumiseen herättyäni en viitsinyt vaivautua ulos, kun ymmärsin koiran kaipaavan vain seuraa ja huomiota. Siispä siirryin olohuoneeseen nukkumaan, jotta muu perhe saisi nukkua aamuun asti ilman koiran apaattisia huokauksia makuuhuoneen ovella.

Lapsen ja koiran suhde

Yksi koiraan liittyvä huolenaihe on ollut sen suhtautuminen meidän kohta 2 -vuotiaaseen lapseen. Ulkona se mielellään ottaa kiinni lapsen heittämät kepit ja pallot, mutta sisällä tila käy ahtaaksi. Enimmäkseen koira väistää lasta, mutta ahtaassa eteisessä rynnii kyllä lapsen päältä, jos tulee kiire päästä tervehtimään ovesta tulijaa tai päästä ensimmäisenä ovelle ulos lähtiessä. Useimmiten tällaiset törmäilyt vältän laittamalla koiran kylpyhuoneeseen siirtymätilanteen ajaksi.

Ikävintä on kuitenkin ollut Lystin tarve puolustaa ruokaansa (mitä se on toki tehnyt pentuna meillekin). Lasta ei tietenkään ole päästetty koiraa häiritsemään sen syödessä, koska tämä koira kyllä ärähtää, jos joku käy sen luita sörkkimässä kesken kaiken. Sitä en kuitenkaan osannut arvata, että myös pöydällä kupissa odottava ruoka saisi sen lasta varoittamaan. Varsinkaan, kun koira ei ollut minkään käskyn alla. Kun tällä äidillä ei ole kuutta kättä ja silmiä selässä, niin lapsi ehti mennä koiran luo ja Lysti ehti varoittaa lasta todella ikävällä äänellä. Puremista ei siis ole tähän asti sattunut, mutta sen jälkeen vakavoiduimme todella miettimään, mitä asialle voisi tehdä.

Koira on aina saanut torut ja lähdön kylppäriin (ainut ovellinen huone, jonne sen pienessä kodissamme voi laittaa), jos se on yhtään ärähtänyt lapsellemme. On siis tehty selväksi, ettei se ole sallittua. Lastakin on pidetty silmällä ja kielletty menemästä Lystin luokse, jos se on näyttänyt siltä, ettei nyt jaksa. Lapsi ei tietenkään ole saanut satuttaa koiraa millään tavalla vaan aina ollaan yhdessä silitelty tai taputeltu nätisti.

Jotta koiran ja lapsen suhde saataisiin paremmaksi päätin aloittaa 2v:n kanssa päivittäiset koirankoulutus -hetket. Ensimmäisellä kerralla Lysti jopa murisi, kun lapsi yritti palkata sen juustolla. Nopeasti se kuitenkin oppi, että lapsikin voi merkitä sille jotain positiivista ja nyt reilu kuukauden harjoittelun jälkeen lapsi vie rasiassa herkun piiloon, jonnekin asuntoon ja palaa sitten vapauttamaan koiran sanomalla oman palkkasanansa "Eijää!" Uusi palkkasana piti Lystille opettaa, jotta se ymmärtäisi, mistä on kyse. Koulutushetkien ulkopuolellakin on tapahtunut edistystä, sillä Lysti saattaa kellahtaa oma-aloitteisesti lapsen eteen selälleen rapsuteltavaksi. Luottamusta on siis saatu ainakin vähän rakennettua.

Arkitottelevaisuus

Paluu perustottelevaisuuden äärelle. On käynyt parikin kertaa niin, että Lysti pinkaisee haukkuen toisen koiran luokse. Kerran se on riuhtaissut itsensä hihnan kanssa kiinni olevan koiran luokse. Tuossa tilanteessa en itse huomannut koiraa vaan keskityin viemään roskia katokseen. Siispä ote lipesi ja Lysti pääsi sanomaan sanottavansa sen enempää lupia kyselemättä. Pari muuta kertaa koira on ollut vapaana ja ehtinyt huomata ohikulkevan koirakon (jossain siellä kauempana) ennen minua.

Olen pohtinut, että tuollainen käytös meidän koiralla voinee johtua joko koiran terävyydestä, emännän hitaudesta, koiran huonosta itseluottamuksesta tai vähän turhan vahvasta reviiritietoisuudesta, tai kaikesta noista yhdessä. Päätin kuitenkin parin nolon päällekarkauksen jälkeen, että ilmoittaudun arkitottelevaisuus -kurssille, vaikka olen sellaisella aikanaan toisen koiran kanssa ollutkin. Voihan se olla, että oma ote on vain löystynyt koiran perushallinnasta pienen lapsen viedessä suurimman osan huomiosta.

Ensimmäisellä tunnilla käytiin hyvin perusasioita: luoksepäästävyys, toisten koirien välistä pujottelu löysällä hihnalla, istu- ja maahan -käskyt, sekä luoksetulo. Luulen siis, että meidän pääongelmaan emme varsinaisesti tule pääsemään käsiksi tällä kurssilla lainkaan, mutta häiriössä touhuaminen tekee varmasti hyvää. Lysti alkaa vain olla sen verran konkari, että tietää milloin treenataan ja milloin ollaan vähän vapaammalla, eikä tuollaisen koirajoukon keskelle oikein saa lavastettua sellaista tilannetta, että Lysti luulisi olevan tosi kyseessä.

Kaikki yhteinen tekeminen on kuitenkin hyvästä ja ainakin saamme kerran viikossa yhteisen hetken ilman oman arjen häiriötekijöitä.

Valjakkotreenit

Ah autuuden tunne, kun viimein pääsimme ensimmäisiin valjakkohiihtotreeneihin! Koira nautti täysin riennoin ja emäntä varmaan sitäkin enemmän, kun pääsi fiilistelemään kauan toivomaansa lajia. Tosin fiilistelyyn se taitaa tältäkin talvelta itsellä jäädä, kun on taas tuota perheenlisäystä kuukauden perästä tulossa. Lystille kuitenkin yritetään saada tälle talvelle joku toinen hiihtäjä, jotta koira pääsisi paremmin sisälle lajiin. Minä sitten toimin Lystille harrastuksiin kuskaajana, kuten perheenäidin sopiikin.:D

lauantai 23. toukokuuta 2015

Perhe-elämää


Tämän kevään beussileiri jäikin sitten meiltä välistä lapsen korvatulehdus-vauvarokko-flunssa -yhdistelmän vuoksi. Harmittihan se, kun olin odottanut pääseväni keskittymään vain koiran kanssa olemiseen ja tekemiseen pitkästä aikaa. Onneksi kesä ja loma ovat kuitenkin jo nurkan takana.

Perhekoirana Lysti on kasvanut ja kypsynyt tämän kevään aikana upeasti. Aiemmin se piti lapsemme liikkeitä ja touhuja todella arveluttavina ja saattoi lyhyessä ajassa vaihtaa paikkaa useasti päästäkseen kauas hänen ulottuvistaan. Lapsen kosketustakaan se ei sietänyt kuin silloin tällöin, vaikkei Lysti koskaan oikeasti vihainen hänelle ole ollutkaan.

Nykyisin Lysti ja lapsi touhuavat ja jekkuilevat yhdessä. Poika tarjoaisi joka aterialla osan ruuastaan koiralle, jos saisi. Yhteisiin leikkeihin kuuluu se kun poika antaa eteisen laatikosta tavaran kerrallaan Lystin suuhun ja Lysti kuljettaa tavarat olohuoneeseen isännän syliin, ja se kun ulkona poika etsii Lystille keppejä tai lumipalloja, jotka Lysti nappaa suuhunsa. Enää ei silittäminen ole kiellettyä ja pojan juokseminen tai lelujen heittely ei paljoa koiraa hetkauta. Emäntä voi siis olla varsin tyytyväinen Lystin kehitykseen lapseen suhtautumisen osalta.




Kesäsuunnitelmiin kuuluu:

Peltojälkiryhmässä tavoitteellinen treenaaminen FH1:stä varten

Tottiksessa vihdoin ne noudot kuntoon

Yleiskunnon kohottaminen sekä koiralla että emännällä

Ajan ja mahdollisuuksien mukaan näyttelykehässä pyörähtäminen


lauantai 28. helmikuuta 2015

Oispa aikaa

Kevät jo melkein tuoksuu ja sen tuoksun mukana tulee tottis- ja jälkitreenit. <3 Aikaa ei tosin liiemmin jälkitreenailuun jää ennen kesäkuuta, mutta jospa sitä kuitenkin jotain ehtisi tekemään. Tavoitteet olisi ensi treenikaudelle ainakin korkealla. Siihen nähden siis mihin vaiheeseen jäätiin viime syksyltä. Intoa riittäisi, kun vain saisi lisää vapaapäiviä viikkoon.


Vetohiihto -harrastus tyssäsikin sitten pahemman kerran, kun kausiflunssan kylkiäiseksi tuli peukalon juureen jännetuppitulehdus. Nähtävästi joko juuri hiihdosta aiheutuneena tai sitten pidemmän ajan rasituksen seurauksena. Ei auta kuin antaa käden levätä.

Onneksi työn ja kiireisen arjen keskellä pääsee edes välillä käymään maaseudun rauhassa, jossa koirakin saa toteuttaa itseään ja nauttia ulkoilmaelämästä.




sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Talvilajeja

Joulukuusen hakureissulla
Nyt on valjakkohiihtoharrastus polkaistu käyntiin. Postissa saapuivat Lystille veto- ja pulkkavaljaat ja emännälle vetovyö ja -naru. Pulkan vedossa siirryttiin  käsipainojen vetämisestä ihmisen vetämiseen, kun sattuu tuo lapsi olemaan juuri sen reilu 10kg. Lapsi ainakin nauttii "rekiajelusta"täysin riennoin. Lysti on vielä hiukka epäileväinen, onko riemusta kiljuvan kyytiläisen vetäminen paras tapa kuntoilla, mutta kiltisti se kuitenkin kävelee hihnassa vierellä.

Vetohiihdosta se sijaan innostuimme molemmat kerta heitolla. Kokeilukerralla oli voitelemattomat sukset alla, ei sauvoja ja koiralla mukavasti virtaa. Hauskaahan se oli kuin mikä, vaikka kerran lumipenkan puolella käytiinkin. Pitäisi varmaan saada opetettua tuo SEIS -käsky hiukka varmemmaksi kovassakin menossa.

Pari viikkoa sitten kävin minäkin hiihtokoulussa luisteluhiihtoon tekniikkaoppia ottamassa. Idea löytyi päivän aikana hienosti ja lopulta nautin luisteluhiihdosta täysin riennoin. Sittenpä tulikin tämä tauti, joka on jo kaksi viikkoa pitänyt meidät kaukana vetohiihdon riennoista. Hiihtäminen on tullut jo uniinkin, kun niin paljon polttelisi päästä koiran kanssa jäälle vedättelemään. Jospa sitä sitten ensi viikonloppuna...

Tällä välillä ehdittiin käväistä Kajaanin tamminäyttelyissäkin. EH:ta parempaan ei tällä kertaa ylletty, kun Lystin liikkuminen oli sen verran epävarmaa, että takapää oli tuomarin mielestä liian heikonoloinen. Vaikka voin kyllä kehaista Lystin takapäässä olevan ihan riittävästi voimaa kun seurailee, kuinka se pomppii umpihangessa aropupun lailla. Näyttelykehään tarvittaisiin vain lisää varmuutta esiintymiseen. Jos tässä aikaa riittäisi, niin käytäisiin parissa näyttelytreenissä keväällä ja katsottaisiin sitten muuttuuko arviointi parempaan vai ei.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Lunta ja lomaa



Joskus kaipaan enemmänkin niitä aamuja, kun saa käydä koiran kanssa kahdestaan metsässä juoksentelemassa aamuauringon noustessa. Saa mennä niin vaikeakulkuisia reittejä kun huvittaa, saa treenata esine-etsintää tai tottista sen aikaa kun hyvältä tuntuu, ja voi antaa kaiken huomionsa koiralle.

Tässä välillä syksyn synkän syövereissä alkoi jo lannistus hiipiä mieleen koiraharrastuksen kanssa. Ei niin, että tekisi mieli lopettaa, mutta harmitti kovasti kun ei riittänyt aika treenata koiraa ja harrastustavoitteet tuntuivat vaan loittonevan. Onneksi meillä on aktiivinen kasvattaja, joka pitää huolen, ettei kukaan tipu matkalta. Hän kutsui meidät Kajaanin tamminäyttelyyn, jonka jälkeen mahdollisesti tehtäisiin pientä koulutusta. Nyt on taas jotain mitä odottaa. Ja innostus treenata myös koiran fyysistä puolta heräsi jälleen.

Joululomalla olisi tarkoitus vedättää Lystillä pulkkaa ja kelien salliessa aloitella vähän valjakkohiihtoakin. Hiihdossa täytynee emännän vain ensin kerrata luistelutekniikan alkeet, jotta pysyy sitten koiran vauhdissa edes jotenkin pystyssä. Tarkoitus olisi käydä tammikuussa ihan ihmisten hiihtokoulussakin, jottei väärällä tekniikalla sitten riko paikkojaan. Pulkan vetäminen on sujunut Lystiltä hienosti. Tällä hetkellä painoa perässä on noin 13kg.


Koirapuistossa olemme käyneet harkinnanvaraisesti. Jos on tuttuja kavereita tai koiria, niin kaikessa rauhassa voi koirapuistossa viettää aikaa, mutta vieraiden, hyökkäävien tai pienten koirien luokse ollaan jätetty menemättä.

Lystillähän oli tässä joku aika sitten hieman hankaluuksia sietää muita koiria, eikä se päästänyt oikein ketään vaunujen tai itsensä lähelle. Se myös karttoi toisia koiria ja varsinkin urokset saivat sen luimuilemaan. Lysti kun sai aiemmin tänä vuonna muutamat kunnon pölläytykset jopa kolmelta eri urokselta ja käyttäytyi sen jälkeen epävarmemmin.


Yhtenä päivänä tytön itseluottamus sai kuitenkin vähän lisäboostia, kun se pääsi pomottamaan erästä dobermann urosta. Koiran omistajat ovat tuttujamme ja heidän kanssa sovimme, että koirat saavat tutustua puistossa. Lystin ei tarvinnut käydä poikakoiraa karvoihin kiinni vaan muut keinot komentaa riittivät. Lopulta kaksikko intoutui myös leikkimään. Tämän jälkeen Lysti tuntui jotenkin paljon itsevarmemmalta myös muiden koirien kanssa. Jospa vanhat haamut olisi nyt karkoitettu.






Toki sekin on totta, ettei Lysti nyt aikuistuttuaan yksinkertaisesti ole enää niin leikkisä ja avoin toisten koirien kanssa ja siksi koirapuistoilut saavatkin rajoittua harvempiin ja valikoidumpiin kertoihin. Mukavaa vaihtelua ne kuitenkin Lystillekin vaikuttavat olevan.



















Koirapuiston ulkopuolellakin voi tavata toisia koiria. Toinen uusi tuttavuus tänä vuonna on ystäviemme ottama nuori valkoinenpaimenkoira narttu. Jännitin vähän aluksi kuinka Lysti pentua kohtelee, mutta niilläpä sujuikin hienosti. Ei minkäänlaisia rähinöitä, eikä kyllä paljoa muutakaan. Pentukoira ei nimittäin uskaltautunut vielä täysin mukaan Lystin riehakkaaseen menoon. Mukavaa kuitenkin, että tulivat toimeen. Tämän koiran ja sen emännän kanssa olisi tarkoitus myös treenata näyttelyä varten ennen tammikuuta. Jos se Lystikin muistaisi, miten siellä kehässä juostiinkaan.





































Tottista on ylläpidetty ja jotain uusia asioitakin ollaan kokeiltu, kuten eteenmenoa ja esteitä. Suurin into tässä viime viikkoina on kuitenkin ollut esine-etsinnässä. Hieman omanlaisena versiona tosin, koska vaunujen kanssa en pääse ruutua metsään talllaamaan. Siispä olemme menneet läheiselle pellonpätkälle, jonka reunalla on isoja kivenmurikoita ja kiviaita. Sinne olen milloin heitellyt milloin piilotellut esineitä ja lähettänyt sitten Lystin niitä etsimään. On ollut ilo katsella, kuinka ketterä Lysti tosiaan onkaan. Siellä se hyppii sulavasti ja kevyen näköisesti kiveltä toiselle ja 1,5 metrisen kiviaidan päälle. Vauhtia on usein enemmän kuin tarpeeksi, mutta ote ei silti lipeä. Ei edes lumisilla kivillä. Ja esineethän löytyvät! Hauskaa on ainakin ollut, vaikka joku sanoisikin, ettei esine-etsintää saisi näin treenata...:)

Talvi jatkuu loman merkeissä. Toivomme paljon lunta, jotta vetolajit saataisiin aluilleen.